Ilja Repin: Sadko, satuhahmo Ilma-järven pohjalla 1876

 

Vedenalainen maisema testaa maiseman erilaisia määrittelytapoja. Jos maisema ymmärretään maisemamaantieteilijä J. G. Granön tapaan ympäristöelementteinä, joista havaittu maisemakuva muodostuu, maiseman voi hyvin ajatella jatkuvan myös veden alla ja sitä voi luokitella ja kartoittaa. Olennaista tässä on se mitä maisemakuvalla tarkoitetaan: Riittääkö sellaiseksi mahdollisuus ympäristön rajalliseen ja lyhytaikaiseen hahmottamiseen sukeltamisen yhteydessä tai sen tarkastelu teknisten apuvälineiden avulla? Granön terminologiaa soveltaen ainakin Itämeren vedenalaisen maiseman aistiminen rajoittuu pelkkään ympäreeseen, lähituntumaan. Nykytekniikalla visuaalisen tai äänimaiseman kokemispiiriä pystyy toki laajentamaan veden allakin.

 

Kulttuurimaisema

 

Perinteinen kulttuurimaiseman määritelmä ihmisen toiminnan muokkaamana ympäristönä ulottuu myös vesirajan alapuolelle. Kulttuurivaikutus ei rajoitu hylkyihin tai yksittäisiin rakennelmiin vaan se esiintyy pohjasedimenteissä ja ravinnepäästöjen muuttamissa ekosysteemeissä, joihin kuuluu myös vettä nykyisin samentava vihermassa. Myös institutionaalinen, yhteiskunnallisten käytäntöjen ja normien säätelemä maisema on läsnä veden alla. Toimijoita riittää kansallisvaltioista yksittäisiin organisaatioihin ja jopa yksilöihin. Vedenalaista maisemaa omistetaan, tutkitaan, hyödynnetään, suojellaan ja siitä kiistellään pitkälti samaan tapaan kuin maallakin.

 

Aineettomat merkitykset

 

Tulkinta laajenee edelleen kun vedenalaiseen maisemaan sisällytetään aineettomat mielikuvat, muistot, kuvastot ja tarinat, jotka on otettu huomioon jo Euroopan maisemayleissopimuksessakin. Muistitietoa vedenalaisesta maisemasta voi olla kalastajilla tai merenkulkijoilla. Maisemankuvausten merkitys korostuu omakohtaisen kokemisen vaikeuden takia: Valtaosalle ihmisistä ainoa tapa kokea vedenalainen maisema ovat sen eri tavoin rakennetut ja välittyneet esitykset. Niitä ovat Ilja Repinin ja Disneyn luomat ja kuvittamat fiktiot, mutta myös Jacques Cousteaun luontodokumentit tai viistokaikuluotausten tuottamat näkymät. Faktat ja fiktiot saattavat myös sekoittua, kuten kävi Venäjän Pohjoisnavan lipunlaskuoperaation kuvien sekoittuessa Titanic-elokuvan merenpohjaotokseen vuonna 2007.

 

 

 

ITAR-TASSin kuva Venäjän lipunlaskusta Pohjoisnavan alle vai kohtaus Titanic-elokuvasta?

 

Yhteisömaisema

 

Jos vedenalainen maisema voi olla institutionaalista ja jos siihen liittyy jaettuja mielikuvia, se on siten myös yhteisöllistä. Rajatuimmillaan yhteisö muodostuu työkseen tai huvin vuoksi sukeltavista, laajimmillaan se voi käsittää koko yhteiskunnan. Yksittäisen kansalaisen suhde valtionsa hallitsemaan mannerjalustaan voi jäädä melko abstraktiksi, vaikka sen vaikutukset voisi tilastollisesti osoittaakin. Arkisempia rooleja suhteessa vedenalaiseen maisemaan ovat kalakaikua vahtiva uistelija, akvaarionhoitaja, Google Earthista valtamerten pohjaa tutkiva koululainen tai satumaailmaa pahvikaloista ja silkkipaperilevistä askarteleva päiväkotilapsi. Kulttuurinen vedenalainen maisema on monimuotoinen.

 

Vedenalainen periferia

 

Millään perusteilla vedenalaisesta maisemasta puhuminen ei vaikuta täysin mahdottomalta. Kyseessä on pikemminkin aste-ero maanpäälliseen maisemaan nähden kuin ehdoton vastakkaisuus. Vedenpinta ei ole vain maisemaa rajaava perustaso vaan molempiin suuntiin läpäisevä kalvo, joka asettaa rajoja aistimiselle ja toiminnalle mutta ei estä niitä. Kaikkein vähiten se estää merkitysten ja mielikuvien muodostusta. Vedenalainen maisema muistuttaa muita vaikeapääsyisiä mutta ei saavuttamattomia ympäristöjä, kuten vuorenhuippuja, napajäätiköitä, ilmakehää tai lähiavaruutta. Nekin ovat joidenkin harvojen ponnistellen koettavissa ja muille mielikuvitusta ruokkivaa eksotiikkaa. Omakohtainen kokemus ei ole edellytys myöskään rajanvetoina ja luokituksina toteutuvalle vallankäytölle, joka tihentyvänä verkkona säätelee vedenalaista maisemaa.

 

Muuttuva maisema veden alla

 

Yhtäältä lisääntyvä tieto ja säätely, toisaalta kehittyvät teknologiset mahdollisuudet merkitsevät väistämättä vedenalaisen maiseman muutosta. Muutos on sitä todennäköisempää ja nopeampaa mitä laajemmin ja perusteellisemmin yhteiskunnan toiminnot ulottuvat veden alle. Samalla vedenalainen maisema muuttuu ylipäätään näkyvämmäksi ja saa perifeeristen funktioidensa – laivojen hautausmaan, tiedustelukohteen, ongelmajätekaatopaikan ja raaka-ainevaraston – rinnalle uusia. Näitä ennakoivat ensimmäiset vedenalaiset muistomerkit, puistot ja suojelualueet eri puolilla maailmaa. Vedenalaista maisemaa ei ehkä asuteta, mutta se on tulossa kulttuurisesti lähemmäs.